This page is available in Finnish only   Other Stu-pages: StuHome StuKvaario (Finnish only) StuAlbum StuBird StuPeanut StuOpel (Finnish only)
	Moottoripyörämatkailu avartaa Vaikka mulla on ollut tämä harrikka jo monta vuotta en ole sillä erinäköisistä syistä johtuen ehtinyt pidempiä reissuja ajelemaan. Milloin on ollut viranomainen auttamassa, milloin sitten kipsi jalassa. Kevään piristykseksi sain kuiten väliaikaisen ajoluvan ja samalla tuli aurinkoinen tilaisuus pöräyttää 1200km Lieksaan ja takaisin. Wanhojen Harrikoiden matkantaittokyvystä olin kuullut paljon kaikenlaista mielenkiintoista joten tarinoista viisastuneena päätin vältellä öisiä ja syrjäisiä peltoaukeita... "Se minkä voit siirtää huomiseen ehtii ylihuomennakin..." Etupään setfat olivat falskanneet koko kevään ja lähtöä edeltävänä päivänä päätin vaihtaa ne. Keula kun nykytteli sen verran pahasti maantienopeuksissa että tyhjillä etuputkilla ei huvittanut ajella. Keula nippeleiksi ja kauppaan... Vaan uusien tiivisteiden hakkiminen ei ollutkaan aivan yksinkertainen toimenpide, koko valtakunnan mp- tai tiivisteliikkeistä ei oikean mittaista stefaa löytynyt. Lopulta Seutulan Tiivistekeskuksesta löytyi mittoihin melkein sopivat stefat. Sopivuusongelma ratkesi kuin itsekseen sorvilla, alaputkiin vain syvempi kolo stefoja varten ja palaset sopivat takaisin paikoilleen. Koko komeus oli taas kasassa yöllä kello 03:00. Kasaamisen tiimellyksessä päätimme viisaasti viivästyttää lähtöä iltapäivään. Tällit Sipoossa Aamupäivä meni pakkaillessa ja tekemäni puulevy tulevaisuuden nahkalaukkua varten toimi oivana tavarankiinnityspisteenä. Rojua viikon reissuun kertyy teltan, makuupussin ja vaihtokamojen kera yllin kyllin.    Lähtö Sipoosta. Aurinko porotti nahkapukuihin kuin mikäkin hitsipilli, ukot uivat hiessä vaikka on jo ilta! Teimme matkakumppanini Kaizun kanssa tällit lopulta Sipooseen kello 18:00. Iltapäivä on venyvä käsite. Matkasää ei olisi voinut olla parempi, kirkkaan sininen taivas ja lämpöäkin yli 30 astetta varjossa! Oikeanpuoleinen etustefa petti jo Kehä Ykkösellä mutta vasen tuntui pitävän öljyt sisällään. Järkeilin mielessäni, että jos sitä pärjää yhdellä munuaisella niin kai sitä pärjää yhdellä iskarillakin? Sitäpaitsi olin ehkä laittanut putkeen liikaan öljyä ja nyt ylimääräiset vain purskahtelivat pihalle... Muuten kaikki pelitti kuten pitääkin ja moikkailin onnesta soikeana vastaantulevia motoristeja. Maisemat vaihtuvat sukkelaan, maaseutu tuoksuu ja ohittelemme rekkoja ja traktoreita. Tankkaustauolla korjaan makuupussin paikkaa niin, että se antaa paremmin tukea selälle. Kouvola ohitetaan melkein kuin epähuomiossa ja mopo nielee asfalttia luotettavan tuntuisesti. Kesäyö saapuu lämpimänä... Lamput putoavat tielle    Pudonneet lamput saa takaisin kiinni nippusiteillä ja enokunnanmutterilla. Hiukan ennen Mikkeliä huomaan, että ajovaloni osoittavat vain noin 2 metrin etäisyydelle tiehen. Samantien kaarto lähimmälle huoltoasemalle lamppuihmettä tutkimaan. Kumpikin valosatsia kiinnipitävistä pultteista oli katki. Hetken kikkapakkia tuijotettuani päädyin aina varmoihin ja elegantteihin nippusiteisiin, ne saisivat kestää tämän reissun verran. Samalla huoltoasemalla huomaan hämmästyneenä, että lyijyllistä menovettä ei saa mistään mittarista! Onneksi nätti ja avulias kassaneiti auttaa pulassa ja ojentaa hyllystä lyijynestettä vihreään löböön lisättäväksi.    Kahvia, sämpylää, rautalankaa. Mitäs sitä muuta tarvitsee? Ajo jatkuu ja ilta hämärtyy. Lamppujen suuntaus voisi olla parempikin mutta Kaitsu pöröttelee edessä eikä homma vaivaa minua. Savonlinnan ja Mikkelin puolivälissä iskee hirmuinen hyytymys ja pysähdymme lataamaan ukkoja ja pukemaan lisää lämmintä päälle. Lämpötila on pudonnut päivän poltteesta alle kahteekymmeneen ja pelkkä t-paita ajoasun alla ei enään riitä. Päätämme jatkaa Savonlinnaan asti ja etsiä jostain sen läheltä telttailualueen. Lentää hyvin, vaan laskeutumisessa on vielä hiomista... Hiukan ennen Savonlinnaa koko horisontti tärähtää, pyörä vetää ilmaan hienon kaaren ja meinaan lentää pyörän selästä kuin heittoistuimelta ikään. Tien laidassa oli kyllä tietyömerkki mutta se oli samalla kohdalla kuin mistä uusi asfaltti alkoi (5cm koroke, terkkuja TVH:lle), ei siis juuri mitään ennakkovaroitusta. Jäykkä runko ja vauhtia 100kmt hoitelivat lopun pelottelusta. Sydän pamppaillen ajan Kaitsun kiinni ja viittoilen kääntymään seuraavasta risteyksestä leirintäalueelle. Pienen seikkailun jälkeen leirintäalue löytyy ja ilostutamme pärinällämme leirikansaa. Vaan kello kahdelta yöllä leiriltä ei löydy vastaanottoa tai mitään ohjeita myöhään saapuville joten poltamme tupakan ja varmistamme, että loputkin korttelista herää kun pöräytämme taas eteenpäin. Painamme pintakaasulla kaupungin keskustan läpi kohti Joensuuta. Linna on yöllä komeasti valaistu ja tunnin ajon jälkeen löytyy aivan mahtava P-alue järven rannalta. Tiekin jää pusikoiden taakse piiloon joten miljoonien imuhaluisten naaraiden pörrätessä ympärillämme vedämme teltan pystyyn ja painumme unten maille. Pikataival Joensuun ohi Aamu koittaa jälleen kuumana ja ilma on sakeana hyttysistä. Pakkaamme kamat pikatahtia ja päräytämme lähimmälle huoltoasemalle tankkaamaan mopot ja syömään aamupalaa. Aamupäivän auringonpaiste paljastaa upeita järvimaisemia ja mahtavan luonnon. Tämän täytyy olla upeinta prätkäilysuomea! Asfaltti on kuumaa ja tasaista. Näillä pikkuteillä ei juuri liiku autoja, satunnainen haukka liitelee pellon päällä ja prätkien tärinää säikähtänyt varis lehahtaa lentoon myyränraadolta.    Tupakkitauko sopii vain niille jotka polttavat tupakkaa. Matka Joensuuhun menee joutuisasti ja ajamme kylän keskustaan syömään jäätelöä. Keskustassa bongataan myös yksi pikkuviragolla liikkuva ja näyttävä punapää tyttö. Seuraavia kilometrejä piristääkin muistikuva kireästä t-paidasta (terkkuja vaan!). Joensuusta onkin sitten perille enään vain reilut 100 kilometriä ja viimeinen pyrähdys ajellaan aina vain jylhempiä maisemia ihastellen. Pienen suunnistusvirheen takia käännymme kokoontumispaikalle liian aikaisin ja joudumme ajamaan viimeiset 15 km huonokuntoista hiekkatietä vaikka perille olisi päässyt asfalttiakin pitkin. Paikallinen tienhoitokunta oli tehnyt hiekkatielle mielenkiintoisen "Routavaurioita # km"-kyltityksen missä tuo "# km" oli tasan tarkkaan mitta seuraavaan risteykseen joka taas oli kyltitetty "Routavaurioita # km" jne... Juhlat perillä!    Ranteenpaksuinen sadevesivana häviää tuulessa.    Tuuli painaa kupoliteltan maata vasten. Kuvassa näkyvät hiutaleet ovat peukalonpään kokoisia vesipisaroita. Perillä vietämme kuuleman mukaan hauskat kolme päivää juoden, pelaten, aiheesta jauhaen jne. tehden mitä nyt 20 ukkelia metsässä keskenään tekee. Sää suosii meitä komeilla ukkoskuuroilla ja kuumalla auringolla. Juhlat ovat standardien mukaisesti märät vaikka kyseessä ei ole motoristi- vaan nörttitapaaminen. Öljyä on automaattiöljynvaihtosysteemi syönyt puolisen litraa. Kaadan koko litran varakannun öljytankkiin, tämä riittääkin mainiosti koko matkalle. Viimeisenä yönä sataa huolestuttavasti, 600km matka takaisin sateessa ei juuri houkuttele. Aamulla aurinko kuitenkin näyttää kasvonsa ja sateet tulevat vain kuuroina. Ja sitten takaisin 600km    Komea sateenkaari sykähdyttää joskus myös motoristia. Lähden toiveikkaasti liikkelle pelkässä nahkapuvussa ja heti ensimmäisen 50 km matkalla kohtaamme pieneltä näyttäneen mutta erittäin märän sateen. Seuraavat 20 kilsaa kuivaavat nahkapuvun joten synkkien pilvien taas uhatessa luovutan ja heitän päälle kortsun eli "poppamiehen sateenestopuvun". Sadeasu toimii eli sadetta ei näy eikä kuulu, niimpä kuoriudun sadeasusta huoltoasemalla hiukan ennen Varkautta. Ja kuten kuvaan kuuluu sade alkaa kilometrin päässä huoltoasemasta... Väsyneenä pukeutumiskuvioihin ajan sateen läpi nahkapuvussa (säpsit!) sillä jos pysähtyisimme pukemaan sadeasua pilveen takuulla aukeaisi reikä. Sitäpaitsi sadeasu mäkien nahkojen päällä ei oikein houkuttele... Sytkävalo vetää discoa ja putkissa paukkuu... Mikkelin hujakoilla sytkä alkoi pätkimään tosissaan ja latausvalo aloitti vilkuttelun. Tutkailin mopoa hiukan mutta kun vikaa ei heti löytynyt päätimme jatkaa niin pitkälle kuin pääsee, huoltoautoja kun saa helpommin hätiin lähempänä kotia.    Johto säätimeltä akkuun meni poikki ja meno tökkäsi. Pilvien taas synketessä vedän sadeasun päälle jo kolmannen kerran. Ja aivan kuten arvelinkin temppu varmistaa kuivan tien sadepilvien läpi, parin sadan kilsan päristelyn jälkeen pilviä ei näy missään. Tämä ei kuitenkaan paljoa lohduta sillä kone hyytyy lopullisesti Heinolan eteläpuolelle. Onneksi taivas on sininen ja aurinko porottaa täysillä joten pakkaan pahan ilman sadeasun pakaasien syvimpään loukkoon. Pahaksi onneksi Kaizu oli juuri 5 minuuttia aikaisemmin painunut kohti omaa kotiaan joten olin yksin (5000 ohiajavan auton kanssa) tien poskessa. Pyörää hetken tutkittuani selvisi viimeiset 200 km vaivannut vika, latausjohto oli poikki ja akku nyt tyhjä. Fiksu olisi härkäpäisen ajamisen sijasta miettinyt oireita tarkemmin...    Heinolassa pyörää ja aurinkoa ihmettelemässä. Vika korjaantuu 5 minuutissa ja sitten odottelen käynnistysvirtaa yli puolitoista tuntia!!!!! Ohi kyllä pärähtää paljon motoristeja mutta juuri kukaan ei vaivaudu pysähtymään. Kyllä potutti. Ja akku oli jo niin sippi, että pelkällä laturilla peli ei käynnistynyt. Mielessä kävi jo irroittaa tulpat ja veivata akkuun muutama voltti jalkavoimin mutta onneksi tulin järkiini ja jatkoin auringon ottamista sekä sen Avuliaan Aatun odottelua. Lopulta yksi ystävällinen sielu pysähtyy kysymään tarvitsenko apua ja saan pelin taas tulille. Loppumatka sujuu sen suuremmitta kommelluksitta ja olin kotona jo 22:00... Paluureissuun paloi siis noin 11 tuntia josta vietin tien varressa seisoskellen reilusti yli kaksi tuntia. Mutta ensikerralla jätän sadeasun suosiolla talliin!
				© Page updated 17-Nov-99 EMAIL:stu@compart.fi URL:http://www.compart.fi/stu/ © Kuvat: Santtu Ahonen tai Kai Laaksonen. Teksti: Santtu Ahonen. Lisää valokuvia ko. reissusta löytyy "Mosquito meeting '99":n sivuilta. This page is powered by Microsoft Notepad ® Please note that you will require a HTML3 compatible browser to view these pages properly.