Ampuma-aselaki |
22. 4. 2004 |
SisällysluetteloMotto Ampuma-aselaki ja sen tausta Johdanto Hankkimislupa Käyttötarkoitus Ampuma-aseen soveltuvuus Hakijan ikä Hakijan sopivuus Terveydentila Käyttäytyminen Muut syyt Seuran jäsenyys Ampuma-ase ja aseen osa Yhteisölupa Henkilökohtainen käynti Hallussapitolupa Poikkeukset luvanvaraisuudesta Kuolinpesään kuuluvat aseet Halluussapitopäätös Muutoksenhaku päätöksestä Kotikunnan vaihtuminen Rinnakkaislupa Lainaaminen Valvottu käyttö Säilyttäminen Turvakaappi Yleisellä paikalla kuljettaminen Kuljetus eri ajoneuvoissa Moottoriajoneuvossa kuljettaminen Lentokoneessa kuljettaminen Laivassa kuljettaminen Ampumatarvikelupa Valmistus ja säilyttäminen Patruunoiden hankkiminen Yksityinen valmistamislupa Lupien raukeaminen tai peruuttaminen Menettelytapasäännökset poliisin toimesta Huolellisuusvelvollisuus Euroopan ampuma-asepassi Rangaistuseuraamukset Ampuma-aserikos Törkeä ampuma-aserikos Ampuma-aserikkomusMotto"Turvallinen ampuja Ampuma-aselakiLainsäädäntöä on seurattu 06.03.2004 asti, viimeinen julkaistu muutos on Suomen säädöskokoelmasta (1100/2003). JohdantoAmpuma-aselaki (1/1998) tuli voimaan 1.3.1998, lailla saatettiin voimaan aseiden hankinnan ja hallussapidon valvonnasta annettu ETY direktiivi (91/477) sekä Schengenin sopimuksen (1990) soveltamista koskevat määräykset. Asedirektiivin saattaminen voimaan tapahtui kahdessa vaiheessa, aselain toinen osa (601/2001) tuli voimaan 1.3.2002. Aselain ensimmäisessä vaiheessa on pykäliä 131 kappaletta ja jälkimmäisessä vaiheessa 119 kappaletta. Tämän lisäksi on ampuma-aseasetus (145/1998), käsittäen 60 eri pykälää. Asetusta on muutettu (101/2002), tekemällä muutoksia tai lisäyksiä lähes jokaiseen pykälään. Eduskunnan antaman lain lisäksi asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä ja sisäasiainministeriöllä on valtuutus tarvittaessa antaa vastaavasti tarkempia ohjeita. Lisäksi on muistettava, että kunnallisilla järjestyssäännöillä annetaan myös määräyksiä aseiden käytöstä ja kuljettamisesta. Nämä korvataan 01.10.2003 voimaan tulevalla, yhteisellä järjestyslailla (612/2003) (korvaa mm teräaselain (108/1997) ja maaseudun yleisen järjestyssäännön, hallituksen esitys, HE 20/2002 vp). Järjestyslaki 3 luku 10 § kieltää mm. deaktivoidun ampuma-aseen tai asejäljitelmän hallussapidon yleisellä paikalla. Lyhytteräisetkin teräaseet ja monitoimityökalut julkisilla paikoilla, ilman hyväksyttävää syytä on kielletty. Rangaistus on rikesakko tai sakkorangaistus. Metsästyslaki (615/1993) ja asetus (666/1993) rikoslaki (39/1889), muutos (515/2002, luvaton pyynti sekä kielletty pyyntiväline ja vaaran aiheuttaminen)on syytä mainita tässä yhteydessä (kts: www.riista.fi). Samoin senaatin asetus ampumaratojen laittamisesta ja kunnossapidosta (21.11.1915). Todettakoon, että kaupallisen radan ylläpito edellyttää lupaa. Ampumakoulutus, jota seura järjestää vain jäsenilleen ei tarvitse koulutuslupaa (tekninen esittelykään ei ole koulutusta). Lupa toimintaan tarvitaan, jos koulutetaan seuran ulkopuolisia henkilöitä. Seurat voivat toki tehdä yhteistyötä koulutuksen, valmennuksen ja kilpailutoiminnan osalta. Vastaavasti seura voi periä jäseniltään jäsen- ja ratamaksuja ilman, että toiminta olisi kaupallista toimintaa. Samoin seuran koejäsenyys, vaikkapa muutama ampumakerta ei ole kaupallista toimintaa, ellei sitä avoimesti suunnata yleisölle. Yleisötilaisuudet, kuten urheilukilpailut edellyttävät kokoontumislain (530/1999) mukaista ilmoitusta (poliisin lomake asiasta) paikkakunnan poliisille. Kokonaisvaltaista kuvaa ja tietoutta aseisiin liittyvistä määräyksistä ei ole yksinkertaista antaa. Käsittäähän jo lakiesitysten perustelut yksinomaan yli 300 sivua. Koska kysymys on turvakurssilla urheiluammunnasta, keskitytään tältä osin lähinnä hankkimiseen, hallussapitoon, kuljettamiseen ja säilyttämiseen. Keskeisimmät määritteet: Ampuma-ase, aseen osat ja patruunat mainitaan. Esitetään käsitteet, kuten rinnakkaislupa, ampumatarvikelupa, Euroopan ampuma-asepassi sekä aseen luovuttaminen, lainaaminen ja valvottu käyttö. Lisäksi tulevat esille seuraamukset (ampuma-aserikos, ja -rikkomus sekä menettämisseuraamus) menettelytapasäännökset ja turvaamistoimenpiteet. Lainsäädännöllä ei voida määritellä kaikkia esille tulevia erityiskysymyksiä. Tästä syystä sisäasiainministeriössä toimii ampuma-aselautakunta, jossa on jäseniä sekä viranomaisten että harrastajatahojen yhteistyöelimenä antaen lausuntoja tarvittaessa. Ministeriön yhteydessä toimii myös asehallintoyksikkö (mm toimii ampuma-aseiden tarkastusleimayksikkönä eli C.I.P-sopimuksen "proof house" on Kannettavien Tuliaseiden ja Ampumatarpeiden Kansainvälinen Pysyvä Toimisto. Pitää kahden vuoden välein kansainvälisen Täysistunnon). Ulkomailta tuotavien ampuma-aseen ja aseen osan osalta tullilaitoksella on velvollisuus tehdä asiasta ilmoitus tuonnista sisäasiainministeriölle. Tuotaessa tai tilattaessa ulkomailta aseen osia onkin haettava yksityinen tuontilupa, lupaa haetaan kirjallisesti sekä yksilöidään mitä tuodaan. Jokaisen on erittäin suotavaa itse perehtyä sanottuihin määräyksiin ja tarvittaessa on syytä tiedustella mm vaikkapa oman seuran jäseniltä miten menetellään, jotta ei joudu ikävyyksiin. On muistettava, että tietämättömyys määräyksistä ei millään tavoin poista tai lievennä seuraamuksia. Turvallinen Ampuja toimii myös ampumaradan ulkopuolella turvallisesti ja vastuullisesti. Hallituksen esityksessä ampuma-aselaiksi sekä ensimmäisessä että toisessa vaiheessa todetaan tämä asia myöskin seuraavasti: "Suomessa on pitkä ampuma-aseisiin liittyvä perinne, ja harrastajien keskuudessa vallitsee pääsääntöisesti hyvä asekulttuuri". Haluamme jatkaa tuota perinnettä myös practical-lajien osalta. On myös sanottu, että, "Jokainen ampumauutinen, joka ei ole lehdessä urheilusivulla, harmittaa ja jakaa kansaa entistä enemmän lajia vastaan, oli näillä tapauksilla mitään tekemistä meidän kanssamme tai sitten ei", ja että, "Ne, ketkä lajia tosissaan harrastavat, oppivat entistä enemmän rauhallisuutta ja itsekuria". Järjestyslaissa (612/2003) asia on sanottu 1 §:ssä seuraavasti: "Normaali keskivertokansalaisen arvomaailman mukainen rauhallinen tila tekee mahdolliseksi ihmisten välisen tavanomaisen kanssakäymisen. Normaaliin tilaan kuuluu se, ettei kukaan häiritse rauhaa enempää kuin paikan tai tapahtuman luonteeseen nähden on soveliasta". Johdantoa voitaneen pitää tältä osin ehkäpä pitkänä, mutta kysymys on kuitenkin tärkeästä ja hyvin keskeisestä asiasta. Ampuma-aseisiin liittyy välitön yleisen järjestyksen ja turvallisuuden vaarantumisen riski. Aseiden käyttöön liittyvä turvallisuus edellyttää, että henkilöt, joilla on mahdollisuus käsitellä aseita, ovat viranomaisten hyväksymiä. HankkimislupaHankkimislupa voidaan myöntää vain, jos tarkoitus on pysyvästi pitää ampuma-asetta Suomessa. Erityiskysymyksiin, kuin aseen osto ja vienti Suomesta pois tai osto ulkomailta ja tuonti Suomeen ei tässä yhteydessä puututa, koska erityiskysymysten selvittäminen tekee esityksestä liian laajan käytännön kannalta katsottuna. Hankkimislupaa haetaan poliisilaitoksen kaavakkeella, jossa hankittava ase tai sen osa yksilöidään, hankintaperuste, asetyyppi, tai aseen osan laji, toimintatapa, tehtaan merkki, malli ja mallinumero, sarjanumero, erityistuntomerkit tarvittaessa ja selvitys ampumaharrastuksesta. Samalla annetaan selvitys säilytyksestä sekä muut tiedot. Lomake on kätevintä täyttää vaikkapa aseliikkeessä, jotta tiedot aseesta ovat oikein merkitty. Lomakkeessa ilmoitetaan luonnollisesti myös hakijan henkilötiedot. Erikseen tulee kysymykseen hankkimisluvat ulkomailla asuvalle, yksityinen valmistuslupa ja tuontilupa. Hankkimislupaa saa kuitenkin odottaa jonkin aikaa, ennen kuin se saa lunastaa mm. seuraavista syistä. KäyttötarkoitusLaissa on tyhjentävästi lueteltu ampuma-aseen hyväksyttävät käyttötarkoitukset: 1) Metsästyslainsäädännön mukaisesti Urheiluammuntaan voi siis saada useitakin ja samantyyppisiä aseita. Perustetta ei ole kieltää lupaa siksi, että hakijalla on jo tarkoitukseen soveltuva ase. Ampuma-aseen soveltuvuusHankkimislupa voidaan antaa sellaiselle ampuma-aseelle tai aseen osalle, joka soveltuu hyvin hakijan ilmoittamaan käyttötarkoitukseen. Tämä kohta on laissa sangen ongelmallinen ja tulee aiheuttamaan tulkintakysymyksiä. Näin siitäkin huolimatta, että kilpa-ammunnassa on kuten metsästyslaissakin, omat tarkat määräykset lajiin ja käyttötarkoitukseen soveltuvista aseista. Lain perusteluissa kuitenkin mainitaan erityisesti mm. practical- ja silhuetti- sekä kasa-ammunta. Uusia lajeja tulee myös ja niistä voidaan nyt mainita vaikkapa Steel- ammunta, kilpailulajina. Taskuaseen hankintaan vaaditaan erityiset perustelut, jotka voidaan tässä yhteydessä sivuuttaa, samoin kynäpistoolit ym. vastaavasti jäävät pois heittimet ja muut varsinaiset taisteluaseet. Hakijan ikäHankkimislupaa ei voida myöntää henkilölle, jota ei ole pidettävä aseen hallussapitoon sopivana. Yleinen alaikäraja on 18 vuotta. Huoltajien suostumuksella voidaan lupa antaa myös 15 vuotta täyttäneelle, joka muuten täyttää luvan saajaa koskevat edellytykset. Yläikärajaa ei ole, mutta arviointiin voi vaikuttaa hakijan terveydentila tai käyttäytyminen. Holhottavaksi julistettu ei voi saada lupaa. Hakijan sopivuusTällä tarkoitetaan hänen terveydentilansa ja käyttäytymisensä perusteella tehtävää kokonaisarviota (apuna käytetään poliisin rekistereitä, aiempi luvan peruuttaminen ja tällöin tähän liittyvät käyttäytyminen aseiden suhteen). Sopivuuteen voi vaikuttaa myös samassa taloudessa asuva henkilö, jota ei voida pitää sopivana. TerveydentilaArvioidaan hakijan vammoja ja sairauksia, jotka saattavat heikentää hänen kykyään kantaa, kuljettaa ja säilyttää ampuma-asetta turvallisesti. Lain perusteluissa mainitaan näköaisti ja omien raajojen hallintakyky. Mielisairaus muodostaa esteen. Arviointiperusteet ovat kuitenkin objektiivisia. KäyttäytyminenPoliisi joutuu arvioimaan myös hakijan kykyä ja halua täyttää lain asettamat vaatimukset, joten harkinnassa huomioidaan ainakin rikokset, joihin hakija on syyllistynyt. Tämä tarkoittaa rekistereitä, joita poliisilla itsellään on hakijasta. Muut syyt eli rekisteritiedot muissa rekistereissäNäitä seikkoja ei selvitetä, haettaessa lupaa, mutta kun lupa on myönnetty, poliisilla on oikeus selvittää muiden rekistereiden avulla, onko hakijan lupaa vielä pidettävä voimassa. Poliisilla on oikeus selvittää salassapitovelvollisuuden estämättä hakijan terveydentilaa, päihteiden käyttöä ja väkivaltaisuutta. Hakija voi myös olla velvollinen antamaan itsestään tarvittavia tietoja, jotta sopivuuskysymystä voidaan arvioida. Seuran tai yhdistyksen jäsenyys, peruskurssiYhdistymisvapauden nojalla ei voida edellyttää jäsenyyttä. Hakijalta edellytetään kuitenkin, että hän antaa harrastuksestaan luotettavan selvityksen. Metsästyslaissa on asiasta selvä säännös. Practical-ammunnassa peruskurssin hyväksytty suorittaminen on myös lain perusteluissa sanottu hyväksyttävä osoitus hakijan kyvystä käyttää ampuma-asetta turvallisesti ja myös harrastuksesta. Luonnollisesti myös seuran antama harrastustodistus osoittaa hakijan harrastuksesta, samoin osallistumiset kilpailuihin ja harjoitusammuntoihin. Käytännössä kilpailuihin osallistuminen edellyttää SAL:n jäsenseuran jäsenyyttä sekä kilpailulisenssin maksamista. Harjoittelukin voi olla hankalaa, jos ei ole ampumaseuran jäsen. Ulkopuolisia ei radoille yleensä päästetä mm. turvallisuussyistä. Ampuma-ase ja aseen osaAmpuma-aseella tarkoitetaan välinettä, jolla ruutikaasupaineen, nallimassan räjähdyspaineen tai muun räjähdyspaineen avulla voidaan ampua luoteja, hauleja tai muita ammuksia taikka lamaannuttavia aineita siten, että siitä voi aiheutua vaaraa ihmiselle. Luvan ampuma-aseen ja aseen osan hankkimiseen antaa kotikunnan tai kotipaikan (yhteisö) poliisilaitos. Aseen osa tarkoittaa: Piippua, patruunapesää ja sulkulaitetta. Käsitteet tarkoittavat mainittuja toiminnallisia kokonaisuuksia ja niillä ei tarkoiteta aseen osien osia, mm. äänenvaimennin ei ole aseen osa tässä mielessä. Laissa määritellään myös ampuma-aseiden eri tyypit ja toimintatavat sekä patruunat että erityisen vaaralliset ampuma-aseet ja erityisen vaaralliset patruunat. Myös näiden osalta lupaa haetaan poliisilaitokselta, vaikkakin luvan erityisen vaarallisen ampuma-aseen osalta myöntää sisäasiainministeriö. YhteisölupaHankkimislupa voidaan myöntää yksityiselle henkilölle tai yhteisölle (esim. urheiluseura, edellyttää asevastaavan henkilön hyväksymistä, asevastaavan henkilön hyväksymishakemuksen ja hankkimisluvan voi jättää samanaikaisestikin). On huomattava, että asevastaavan vastuu on yhtä laaja kuin esim. ase-elinkeinonharjoittajan rikosoikeudellisessa mielessä. Asevastaavan henkilön tulee myös osallistua läheisesti esim. seuran toimintaan ja olla iältään vähintään 18 vuotta täyttänyt sekä olla perehtynyt ampuma-aseisiin. Yhteisön, kuten esim. urheiluseuran pitää olla rekisteröity yhdistysrekisteriin (seuran hallituksen pöytäkirjaote vaaditaan asevastaavaksi nimittämisestä ja että on päätetty hankkia haettava ase). Yhteisön aseen tai aseiden säilytystilat edellyttävät viranomaisen suorittamaa tarkastusta ennen hankkimisluvan antamista. Yhteisön on lisäksi liitettävä hakemukseen säännöt tai muu kirjallinen selvitys yhteisön toiminnan tarkoituksesta. Henkilökohtainen käyntiHankkimislupaa haetaan henkilökohtaisesti käymällä lupaviranomaisen luona. Mikäli luvanhakija on poliisin tuntema ja tällä jo on lupa, voidaan hakemus toimittaa postitse tai faksitse tai sähköisessä muodossa, näin myös esim. yhteisön osaltakin. Työtehtävien vuoksi, voidaan henkilökohtainen käynti myös suorittaa toisen poliisilaitoksen piiriin, jossa haastattelu suoritetaan. Hankkimislupa on voimassa kuusi (6) kuukautta, asekeräilijöiden kohdalla pitempi eli vuosi. Hankkimislupa tulee luovuttaa takaisin jollekin poliisilaitokselle, viimeistään 30 päivän kuluessa siitä, kun luvan voimassaolo umpeutuu, jos sitä ei käytettä (tarkoitus ei siis ole, että lupia jää kuljeksimaan). HallussapitolupaHankkimislupa vaihtuu hallussapitolupaan siten, että luovuttaja tekee oman ilmoituksensa, luovutusilmoituksen 30 päivän kuluessa luovutuksesta poliisilaitokselle, josta hankkimislupa on saatu. Ilmoitusvelvollisuus koskee sekä elinkeinonharjoittajaa että yksityistä henkilöä. Samalla myyjä antaa poliisilaitokselle oman hallussapitolupansa kyseiselle aseelle. Aseen ostajan tule samoin hakea hallussapitolupaa 30 päivän sisällä, muuten hän syyllistyy ampuma-aserikkomukseen. Rangaistus on sakkoja. Tämä ei siis ole kovin hyvä alku harrastukselle. Ase tai aseen osa tulee esittää hallussapitolupaa haettaessa. Hallussapitoluvan saa hakea poliisilaitokselta vasta määräajan kuluttua, kun se on valmistunut. Pääsääntöisesti lupa - asiat ovat salassapidettäviä. Lainmuutoksen (800/2003, eli 113 §) johdosta aseen myyjä voi tarkistaa poliisilta, että ostajalla on laillinen hankkimislupa. Poikkeukset luvanvaraisuudestaAseen osasta tehtävä ilmoitus ja esittäminen. Tämä tarkoittaa, että uutta lupaa ei tarvitse hakea, hankittaessa esim. vaihtopiippua. Osan hankkimisesta on ilmoitettava 30 päivän kuluessa poliisille, jotta aseen osa voidaan rekisteröidä. On kuitenkin selvää, että uutta asetta ei saa koota aseen osista. Tällöin syyllistytään luvattomaan hallussapitoon. Poikkeus luvanvaraisuudesta on myös ammattimaisella tavaroiden kuljettajalla. Kysymys ei siis tällöin ole hallussapidosta tai luovutuksesta. Vastaavasti aseen korjaus yksityisesti ei ole luvanvaraista toimintaa. Asealan elinkeinotoiminnasta on omat säännöksensä. Kuolinpesään kuuluvat aseetKuuden kuukauden kuluessa luvanhaltijan kuolemasta tulee sen, jonka hallussa kuolinpesä on, hankkia näille joko lupa tai luovutettava ne pois, huolehdittava deaktivoinnista tai luovutettava ne poliisille. HallussapitopäätösHallussapitopäätös voi olla 1) toistaiseksi voimassaoleva Muutoksenhaku päätöksestäViranomaisen tekemästä päätöksestä voidaan valittaa, hakemalla siihen muutosta hallinto-oikeudelta (HAO) (eli entinen lääninoikeus) sekä tarvittaessa edelleen valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen (KHO). Viranomainenkin voi tehdä virheen. Näissä tapauksissa oikea tapa on pyytää viranomaista korjaamaan virheensä hallintomenettelylain (598/1982) nojalla. Korjata voidaan, joko asiavirhe tai kirjoitusvirhe. Kotikunnan vaihtuminenHallussapitoluvan haltijan kotikunnan vaihtumisen johdosta ei 1.3.2002 jälkeen tarvitse tehdä asiasta erikseen ilmoitusta. Tämä johtuu valtakunnallisen rekisterin käyttöönotosta. RinnakkaislupaHallussapitolupaan voidaan liittää omistajan antamalla suostumuksella rinnakkaislupa. Tämä voidaan antaa joko yksityiselle taikka yhteisölle eli seuran aseeseen. Rinnakkaisluvan saamisen säännöt ovat samat kuin varsinaisen luvankin. Poikkeuksena kuitenkin, että hankkimislupaa ei toki tarvitse hakea. Rinnakkaisluvan enimmäisaika on 10 vuotta, johtuen luvan alisteisesta luonteesta varsinaiseen hallussapitolupaan. LainaaminenPääsääntö on, että lainansaajalle ei saa antaa kuin vastaavanlaisen tai sitä vaarattomamman aseen kuin saajalla itsellään on oikeus pitää hallussaan. Esim. tavanomaista lyhyemmän haulikon saa lainata vain henkilölle, jolla on lupa vastaavan ampuma-aseen hallussapitoon. Myös vastaavasti voi lainata tai luovuttaa patruunoita samalla periaatteella sekä myös aseen osia. Valvottu käyttöTämä tarkoittaa esim. aseen luovuttamista henkilölle, jolla ei ole lupaa lainkaan. Valvojan tulee olla 18 vuotta täyttänyt sekä hänellä pitää olla hallussapito- taikka rinnakkaislupa ja hänen tulee olla näköyhteydessä ampujaan ja olla lisäksi sellaisen etäisyyden päässä, että hän voi tehokkaasti ohjata tämän toimintaa, ilman teknisiä apuvälineitä eli voida puuttua välittömästi henkilön aseen käsittelyyn. Kyseenalaista on voiko yksi henkilö valvoa usean eri henkilön ampumista samanaikaisesti, näin kuitenkin lain perusteluissa lausutaan. SäilyttäminenAmpuma-ase tulee säilyttää lukitussa paikassa tai muuten lukittuna taikka siten, että ampuma-aseeseen kuuluvaa aseen osaa säilytetään erillään. Mikäli niitä säilytetään erillään, ne eivät saa olla säilytettynä paikassa, josta ne ovat helposti anastettavissa. TurvakaappiTurvakaappi voidaan vaatia luvanhaltijalta, jolla on säilytettävänään erityisen vaarallinen ampuma-ase tai yhteensä enemmän kuin viisi (siis 6) pistoolia, revolveria, itse lataavalla kertatulella toimivaa kivääriä tai muuta ampuma-asetta (sisäasiainministeriön asetuksen (163/2002) mukainen lukittu turvakaappi). Vaihtoehtoisesti säilytys voidaan hyväksyä myös poliisilaitoksen hyväksymässä säilytystilassa (edellyttää siis tarkastusta). Turvakaappi ei siten ole pakollinen säilytyspaikka. Siirtymäsäännöksen mukaan turvakaappi tulee hankkia kahden vuoden kuluessa lain voimaan tulosta eli viimeistään 01.03.2004. Poliisilla ei ole oikeutta tulla tarkastamaan onko kaappia vai ei, mikäli henkilöä ei samalla epäillä rikosepäilyn vuoksi. Sisäasiainministeriön asetus (163/2002), turvakaapin vaatimus: Täyttää standardin SFS 5870 tai sitä vastaavan EU- tason vaatimukset. Turvakaappi, joka painaa alle 150 kg, on ankkuroitava seinään tai lattiaan asennusohjeiden mukaisesti. Yleisellä paikalla kuljettaminenAsetta saa yleisellä paikalla sekä tiloissa, joihin yleisöllä on pääsy kuljettaa vain lataamattomana suojuksessa ja vain hyväksyttävän syyn nojalla. Hyväksyttävä syy on, että asetta viedään ampumaradalle tai korjattavaksi. Kuljettaminen ulkomaille; Kilpailukutsu (ja muut kilpailun järjestäjän antamat asiakirjat, jotka todistavat hyväksyttävästä syystä). Kuljetus eri ajoneuvoissaMoottoriajoneuvossa kuljettaminen (esim. oma auto)Aseen kuljettaminen sallittu vain lataamattomana suojuksessa tai sijoitettuna suojattuun tilaan ja vain hyväksyttävän syyn nojalla. Metsästyslaissa on lisäksi omat säännökset. Vaarallisten aineiden kuljetuksesta annettu laki, VAK-laki (719/1994), velvoittaa pakkaamaan ja säilyttämään mm. patruunat siten, että kenenkään turvallisuus ei vaarannu. Ne tulee siis pakata asianmukaisesti suojattuun tilaan. Valtioneuvoston asetus, vaarallisten aineiden kuljetuksesta tiellä (194/2002) ja rautatiellä (195/2002). Asetuksen nojalla 28 §, matkatavarat (VAK) saa kuljettaa vain ministeriön (Liikenne- ja viestintäministeriö) asetuksessa tarkoitettuja pieniä määriä (Luokka 1.4 S, tehdastestattu patruuna, suurin määrä on 20 kg netto (ruutimäärä, eli esim. 4 hengen autossa voi olla yhteensä 60.000 kpl) ja itse ladattu (ei laboratoriotestattu luokka 1.1, enintään 1 kg (ruutimäärä eli itse ladattuja enintään 3.000 kpl). Edellä sanottu asetus koskee myös satama-alueella ja lentopaikalla suoritettavia kuljetuksia, (kts. kuitenkin, mitä lentomatkoista on erikseen sanottu, samoin Merilain säännökset) Lentokoneessa kuljettaminen (IATA:n ja ICAO:n ohjeet)Lentoyhtiöillä on omat määräyksensä, koskien mm. aseita ja patruunoita. Nämä perustuvat IATA:n (kansainvälisen lentokuljetusjärjestön kuljetusohjeisiin, Dangerous Goods Regulations Manual). Ohjeet uusitaan tarvittaessa. Ole yhteydessä ennen matkaa hyvissä ajoin lentoyhtiöön. Finnairin nykyiset ohjeet ovat: Pyydettävä etukäteen lupa aseiden ja patruunoiden kuljetukseen. Nämä pitää pakata hyvin ja kuljettaa vain ruumassa. Aseen pitää olla lataamaton ja patruunoita saa olla enintään 5 kg /bruttopaino matkustajaa kohden. Ase ja patruunat eri laukuissa, ase omassa laukussa, matkalaukun sisällä. Huomioi myös, että kentällä pitää ehkä olla tavanomaista aikaisemmin. (Erityisenä asiana voidaan todeta, että lentoaseman turvalaitteet voivat hälyttää, jos yrität viedä matkustamoon mm. ratalaukkua, jossa on esim. ruutijäämiä). Lentoyhtiö Ryanair ei hyväksy kuljetettavaksi aseita lainkaan. Eri yhtiöillä on omia määräyksiään. Laivassa kuljettaminen (Merilaki 15:5)Sääntöjen nojalla matkustajan pitää ilmoittaa perämiehelle tai lastausta suorittavalle valvojalle aseista ja patruunoista (myös autossa olevista). Matkustajalla saa olla enintään 50 kappaletta patruunoita, ilman ilmoitusta asiasta. Käytännössä laivayhtiöt hyväksyvät tavaroiden säilytyksen autokannella tavanomaiseen tapaan. Aseen toki voi viedä ja jättää halutessaan infoon eli purserin toimistoon, jossa on kassakaappi. Hyttiin niitä ei saa viedä. Rahdinottajalla on oikeus kieltää matkustajaa ottamasta mukaan matkatavaraa, joka voi tuottaa vaaraa tai olennaista haittaa henkilölle tai omaisuudelle. Jos sellaista matkatavaraa on tuotu alukseen rahdinottajan tietämättä sen ominaisuuksista, rahdinottaja voi olosuhteiden mukaan viedä maihin, tehdä vaarattomaksi tai hävittää tavaran ilman vahingonkorvausta. Sama on voimassa, jos sen jälkeen kun matkatavara on otettu alukseen rahdinottajan ollessa tietoinen sen ominaisuuksista, sen havaitaan tuottavan sellaista vaaraa tai olennaista haittaa henkilölle tai omaisuudelle, ettei sen aluksessa pitäminen ole puolustettavissa. Jos matkatavarasta on aiheutunut vahinkoa rahdinottajalle tai alukselle, matkustaja on korvausvelvollinen, jos hän tai joku hänen vastuullaan toimiva on virheellään tai laiminlyönnillään aiheuttanut vahingon. Kuten edellä sanotusta ilmenee, määräykset on annettu eri aikoina ja eri tahojen toimesta, yhtenäinen turvallisuusnäkökohta ei ole vaikuttanut asiaan. Tästä syystä Turvallisen Ampujan on syytä noudattaa erityistä huolellisuutta mm. patruunoiden pakkaamisessa turvallisella tavalla (tehdaspakkaus tai vastaava). AmpumatarvikelupaAmpumatarvikelupa on pelkästään patruunoiden ja erityisten vaarallisten ammusten hankkimiseen, valmistamiseen ja hallussapitoon oikeuttava lupa. Sen antamisella ei sinänsä ole mitään yhteyttä ampuma-aseen hallussapitoon. Ampuma-aseen hallussapitolupa oikeuttaa sinänsä tavanomaisten ammusten hankkimisen ja hallussa pitämisen eli kyseiseen aseeseen soveltuvat patruunat. Lupa annetaan toistaiseksi tai määräaikaisesti voimassaolevana. Lupa voidaan hakea myös seuralle. Valmistus ja säilyttäminenPatruunoiden yksityistä valmistamista koskevat säännökset, ampuma-aselain ja asetuksen lisäksi on syytä mainita laki räjähdysvaarallista aineista (263/1953) ja asetus (473/1993), vaikkakaan asetuksen nojalla se ei koske yksityisen henkilön luvanvaraista, omaan käyttöön tapahtuvaa patruunoiden lataamista. Asetus koskee kuitenkin räjähteiden luovutuksen osalta 49 §:n nojalla määriä seuraavasti: Ruutia voi ostaa kerralla 2 kg ja nalleja 1.000 kpl. Räjähteitä 71 §:n nojalla; Saa säilyttää asuinhuoneistossa, ruutia 2 kg, 20.000 patruunaa ja 1.000 kpl nalleja. Patruunat ja nallit sekä ruuti tulee säilyttää lukitussa kaapissa (ruuti erillään). Erityisen vaarallisina patruunoina pidetään: mm. Reikäpäiset, panssarin lävistävät, räjähtävät ja mm. valojuovapatruunat. Luvan patruunoiden ja erityisen vaarallisten ammusten hankkimiseen, valmistamiseen ja hallussapitoon antaa ja tarvittaessa peruuttaa hakijan kotikunnan tai yhteisön (seuran) osalta kotipaikan poliisilaitos, samaa peruutusmenettelyä käytetään myös muiden lupien suhteen. Patruunoiden hankkiminen ja hallussapitoMikäli luvanhaltijalla on jo ennestään lupa saman tyyppiseen aseeseen, hän voi hankkia ja pitää hallussaan eri kaliiperin kiväärin tai haulikon patruunoita, mutta ei pistoolin tai revolverin patruunoita. Säätelyn tarkoitus on lainaus-, myynti- ja vaihtamistapauksissa helpottaa patruunoiden hallussapitoa ilman, että olisi velvollinen hakemaan ampumatarvikelupaa. Yksityinen valmistamislupaTällä tarkoitetaan aseen valmistamista itse tai sitten ampuma-aseen tai aseen osan muuttamista, kuten pistoolin kaliperin muuttamista. Aseen korjaaminen tai aseen osan korjaaminen ei ole valmistamista tai lain tarkoittamaa muuttamista. Lupien raukeaminen tai peruuttaminenHallussapitolupa päättyy mm. myytäessä ase, luvanhaltijan kuollessa, tehtäessä ase toimintakunnottomaksi, huoltajan peruessa suostumuksen. Lupa myös voidaan perua, jos ase tai aseen osa on varastettu tai kadonnut. Tässä sanotut asiat koskevat toki myös esim. seuran asevastaavaa henkilöä. Lupaviranomainen voi myös antaa epävirallisen huomautuksen laiminlyönnin johdosta, moitittavuudeltaan merkittävässä tapauksessa voidaan antaa varoitus. Kaikkein raskain on toki lupien peruuttaminen. Luvan peruuttaminen merkitsee samalla myös kaikkien lupien peruuttamista. Lupa voidaan peruuttaa seuraavista syistä: Väkivaltaisesti tehty rikos,(paitsi lievä pahoinpitely) huumausainerikokset ja muut toisten terveyttä tai omaisuutta uhkaavat tahalliset rikokset aiheuttavat lupien peruuttamisen. Kuitenkaan vähäiset liikenne- tai omaisuusrikokset eivät sinänsä tarkoita lupien menettämistä. Selvää on, että ampuma-asetta käyttäen tehdyt rikokset, vahingonteot sekä syyllistyminen metsästyslain nojalla metsästysrikokseen tarkoittaa samalla lupien peruuttamista. Päätös voi perustua yksittäiseen asiaan tai kokonaisvaltaisesti arvioiden katsoen, että elämäntapa on ongelmallinen riittävässä laajuudessa, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden näkökulmasta. Lupien saaminen uudestaan takaisin on toki mahdollista, mutta yksiselitteistä se ei ole. Menettelytapasäännökset poliisin toimestaHaltuunotto tarkoittaa luvan peruuttamista ja sen nojalla aseiden haltuunottoa. Väliaikainen haltuunotto tarkoittaa poliisin välitöntä toimintaa, jos on ilmeistä, että lupa tullaan peruuttamaan. Tilanne on verrattavissa pakkokeinolain sallimaan toimintaan. Epäiltäessä luvatonta hallussapitoa voidaan lain nojalla suorittaa kotietsintä taikka ajoneuvon tarkastus. Tämä perustuu yleisen järjestyksen ja turvallisuuden edellyttämiin näkökohtiin. Useimmiten tultaneen menetetyn luvan vuoksi aseet myymään asealan elinkeinonharjoittajan välityksellä. Taustalla on ajatus, että ei ole syytä aiheuttaa tarpeetonta taloudellista menetystä. Toisaalta, kun kysymys on rikoksista tai rikkomuksista, voi menettämisseuraamus olla myös arvon menetys valtiolle joko esineenä tai sen arvona. Sisäasiainministeriön asetus (1100/2003) valtion omistukseen siirtyneiden ampuma-aseiden ja -tarvikkeiden käsittelystä. Asetuksella on kumottu sisäasianministeriön päätös (1202/601/86). HuolellisuusvelvollisuusHuolellisuusvelvollisuuden laiminlyönti (säilytys, kuljetus ja lainaaminen ym.) voi jo yksin merkitä lupien peruuttamista. Euroopan ampuma-asepassiTällä tarkoitetaan todistusta siitä, että kyseillä henkilöllä tai yhteisöllä on passissa mainittuihin aseisiin kotimaassaan hallussapitolupa tai rinnakkaislupa. Sen voimassaoloaika on joko viisi tai kymmenen vuotta, vastaten kuitenkin lupien voimassaoloaikaa. Aseen vieminen toiseen valtioon edellyttää lisäksi luotettavaa selvitystä ampumaurheilu- tai metsästystapahtumasta. EU - asedirektiivi on tavallaan minimilainsäädäntöä. Jokaisella maalla on oikeus laatia tiukempia säädöksiä omassa maassaan. Tästä syystä on syytä kysyä ko. maan lähetystöstä tarkempia ohjeita ennen matkustamista. Pohjoismaiden (Norja, Ruotsi Suomi ja Tanska) välillä ei tarvita sanottua passia. Asianomaisen maan lainsäädännön nojalla saadaan tuoda ja viedä laillisiin tapahtumiin aseet ja niissä käytettävät patruunat. Valvontaa asian johdosta ei ole, mutta laissa annetaan aikaa siirtämiseen (eli oleskeluun maassa) kolme kuukautta. Viranomaisilla on kuitenkin oikeus tehdä tarvittaessa tarkastuksia ja vaatia selvityksiä. Erittäin suositeltavaa on, että oli kysymyksessä sitten joko Pohjoismaa, EU- maa tai ei, ilmoittaa aina maahan tullessa tulliviranomaiselle, että matkatavaroiden mukana on ase ja saada siitä joku asiakirja (tuontilupa), että on ilmoittanut aseen (vaikkapa vain ryöstön tai varkauden varalle). Kyseinen asiakirja tulee sitten esittää maasta poistuttaessa. Viranomaisten tietämys ja tulkinnat asioista voivat vaihdella hyvinkin paljon. RangaistusseuraamuksetAmpuma-aserikosJoka tämän lain vastaisesti tahallaan 1) Siirtää tai tuo Suomeen, siirtää Suomesta, kaupallisessa tarkoituksessa vie, kautta kuljettaa tai valmistaa taikka pitää kaupan, hankkii, pitää hallussaan tai luovuttaa ampuma-aseen, aseen osan, patruunoita tai erityisen vaarallisia ammuksia On tuomittava ampuma-aserikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Sanottujen kohtien osalta myös yritys on rangaistava. Törkeä ampuma-aserikosJos ampuma-aserikoksessa 1) Rikoksen kohteena on erityisen vaarallinen ampuma-ase taikka suuri määrä ampuma-aseita tai aseen osia Rikoksentekijä on tuomittava törkeästä ampuma-aserikoksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi. Sanottujen kohtien osalta myös yritys on rangaistava. Ampuma-aserikkomusJos ampuma-aserikos, huomioon ottaen rikoksen kohteena olleiden esineiden laatu tai määrä taikka muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen; Rikoksentekijä on tuomittava ampuma-aserikkomuksesta sakkoon. Ampuma-aserikkomuksesta; On tuomittava myös se, joka tämän ampuma-aselain vastaisesti tahallaan 1) Laiminlyö asealan elinkeinoluvan tekemisen, konkurssi-ilmoituksen tai kuolinpesän ilmoituksen, ampuma-aseen tai aseen osan luovutusilmoituksen, ampuma-aseen tai aseen osan, lupatodistuksen tai Euroopan asepassin kadottamis- / anastamisilmoituksen tekemisen |