Kuva: koko joukkue ennen avajaisseremoniaa

Haulikkopracticalin ensimmäiset level IV –eli mantereen mestaruuskilpailut järjestettiin Italiassa Ternissä 27-30.8.2003. Myös IPSC:n yleiskokous eli General Assembly järjestettiin kilpailun yhteydessä maanantaina 25.8.2008.

Tämä kilpailu ammuttiin poikkeusluvalla käyttäen ns. 15:sta sääntöversiota. Siten aseluokkia oli neljä: Open semi-auto, Limited semi-auto, Modified ja Pump Action. Allekirjoittaneella tuli siten ”pikaluettavaa”, koska organisaatio pyysi toimimaan esikilpailussa tuomarina stageilla yksi ja kaksi muutaman IROA:n tuomarin myöhästyttyä lentoperuutusten vuoksi. Olikin hikiset kaksi päivää, kun suurimman osan aikaa toimin yksin kahdella stagella.

Kilpailu

Kilpailussa ammuttiin 21 asemaa + power factor. Minimilaukausmäärä oli noin 280, joka jakaantui tasan pahvi –ja metallistagejen kesken. Staget olivat ns. puhtaita eli joko ammuttiin vain pahvitauluihin tai sitten metallitauluihin. Ampu-mamatkat olivat suhteellisen lyhyitä, taulut olivat pisimmillään 20 metrissä. Metallitauluja ei maalattu kilpailun aikana, vaan niiden annettiin ”patinoitua” lyijyn hopeiksi. Järjestely, jota Englannissa on käytetty pitkään ja joka oli yllättävän toimiva ja tasapuolinen.

Kuva: Stagealueet olivat siistejä.

Ampumarata oli Umbrian kauniissa maakunnassa lähellä maakunnan suurinta kaupunkia Terniä. Rata oli tehty vuorenrinteeseen kahdelle tasanteelle. Ensimmäisellä tasanteella olivat staget 1-14 sekä power factor. Toisella, noin 150 metriä korkeammalla olevalla tasanteella, olivat staget 15-21. Onneksi kilpailijoille oli järjestetty kuljetus, nousu toiselle tasanteelle oli todella jyrkkä ja pitkä. Toisella tasanteella vallikorkeudet olivat jääneet todella mataliksi, josta syystä staget 15-18 ammuttiin CRO:n opastuksella vuorotellen.

Kuva: toisella tasanteella eivät suojavallikorkeudet aina olleet suomalaista luokkaa

Lisämausteena oli totuttuun tapaan lämpötila, keskilämpötilat ampuma-asemilla vaihtelivat välillä +32-42 astetta. Eli nestetankkaus oli taas arvossa arvaamattomassa. Parkkipaikkoja alueella ei ollut paljoa, joten kilpailijat veivät kulkuneuvonsa parkkiin läheiselle leirintäalueelle, josta oli toimivat minibussiyhteydet ampumaradalle.

Kuva: Antti ja Raine varjoa etsimässä tasanteella yksi.

Haulikkopractical on aseen kapasiteetista johtuen kahden tekijän summa: tarkkuuden ja latausnopeuden. Haulikon pieni lipaskapasiteetti yhdistettynä hitaaseen lataukseen tarkoittaa, että ohilaukaus maksaa paljon, mikäli on vielä järkevää paikata ohilaukaus. Lisäpatruunan lataus ja uusi laukaus tarkoittavat helposti kahta lisäsekuntia loppuaikaan. Selkeästi myös tämän kilpailun voittajilla oli patruunoiden lataus haulikon makasiiniin hallussa. Pitkillä asemilla erot hyvän lataajan ja hitaan lataajan välillä tarkoitti helposti 30 sekuntia lisäaikaa… joten myös osumakertoimien erot saattoivat olla suuria.

Suomen joukkue ampui kilpailun yhdessä Venäjän joukkueen kanssa. Squadimme oli sopivan kokoinen, kuusi suomalaista ja neljä venäläistä. Suomella oli joukkue Limited semi-auto –luokassa (Aro Petteri, Kärkkäinen Timo, Peltokoski Raine ja Runtti Petri). Open semi-auto –luokassa olivat kaksi muuta edustajaamme, Huovila Antti ja Tenhunen Marko. Venäjän joukkue ampui Modified –luokassa.

Ensimmäinen kilpailupäivä sujui mukavasti kaikilta, tosin Antti kärsi toisella stagella massiivisesta asehäiriöstä mutta äänekkään kannustuksen myötä selvitti stagen loppuun. Jo tässä vaiheessa Petri ja Raine alkoivat erottua Limited –luokassa edukseen, peltiä kaatui ja kiekkoja särkyi huippunopeasti.

Toisena kilpailupäivänä huomasin, että sana ”nopeista suomalaisista” oli alkanut kiirimään kilpailijoiden keskuudessa, joka stagella alkoi takaa löytyä joukko italialaisia ja englantilaisia ampujia seuraamassa, miten suomalaiset tykittävät.

Kolmas ja viimeinen kilpailupäivä oli alusta alkaen hauska. Aamun kolme ensimmäistä stagea ja kolmikko Raine, Petri ja Antti laittoivat selkeällä erolla stagejen nopeimmat ajat uusiksi omissa luokissaan. Rainen ja Petrin ollessa usein kaikkien aseluokkien nopeimmat. Viimeisellä asemalla, joka oli yksi pisimmistä, suomalaiset olivat viimeisinä ampumassa. Kaikilla muilla asemilla ammunta oli jo ohi, joten suuri joukko ampujia oli seuraamassa, miten suomalaiset kilpailun päättävät. Hyvin meni.

Kuva: Petri ampumassa viimeistä stagea.

Joukkuehenki oli hyvä ja stageratkaisuja mietittiin yhdessä. Itse tiesin harjoittelun puutteesta johtuen tasoni ja pyrin kasaamaan joukkueelle vain mahdollisimman paljon pisteitä. Toimin myös toisen ja kolmannen päivän aina vapaaehtoisesti ensimmäisenä ampujana antaen ”syömähampaille” aikaa hieroa ratkaisuja ja katsoa ratalaitteiden toimintaa.

Shoot off ja palkintojenjako

Oheistapahtuma shoot off järjestettiin lauantaina ennen palkintojen jakoa. Majapaikkaamme ei tullut osallistujista kertovaa faksia mutta onneksi ratamestari Steen Nitschke Tanskasta välitti puhelimitse tiedon: Peltokoski ja Runtti Limitedin shoot offissa ja Huovila Openissa varasijalla. Tästä oli helppoa vetää johtopäätös, että hyvin on mennyt, otettiinhan shoot offiin jokaisen luokan kahdeksan parasta.

Shoot off järjestettiin totuttuun tyyliin. Identtiset taulut vasemmalla ja oikealla, viisi popperia molemmille. Keskellä kaksi ristiin kaatuvaa popperia. Yksi pakollinen patruunan lataus ennen viimeistä popperia. Se ampuja, jonka lopetuspopperi on alem-pana, on voittaja.

Kuva: Limited –finaali käynnissä. Roberto ja Raine.

Huovila ei aivan päässyt Openin shoot offiin. Mutta järjestyksessä toisena luokkana ammuttu Limited olikin sitten hienoa seurattavaa, ainoan kauneusvirheen ollessa se, että Rainen ja Petrin mennessä jatkoon kierrokselta yksi, olisivat he vastakkain semifinaaleissa. Arpaonni ei ollut suosinut tässä mielessä, finaali kahden suomalaisen kesken olisi ollut hienompi vaihtoehto. Näin kävikin, sekä Raine että Petri pudottivat omat vastustajansa helposti. Semifinaalissa Raine oli hieman Petriä parempi. Italialaisen Roberton pudottaessa USA:n edustajan, oli finaalissa vastakkain Suomen Raine Peltokoski ja Italian Roberto F. Vessoli. Alkukierrosten kerrasta poikki –menetelmä vaihtui paras kolmesta –menettelyyn.

Katsojat todistivat hienon finaalin, Raine vei kierroksen yksi ja Roberto kierroksen kaksi. Viimeisen vei niukin naukin Raine ja juhlat alkoivat. Antti toimi ansiokkaasti Suomen lipun kantajana ja aplodeja riitti pitkän aikaa. Suomen leirissä oli tunnelmaa

Kuva: Limited shoot off –voittaja Raine Peltokoski oikealla, finaalivastustaja Roberto Vessoli vasemmalla.

Kun Venäjän RD Vitaly Kryuchin vielä vei Modifiedin shoot off –voiton, oli ”pohjoinen ulottuvuus” hyvin esillä. Harjoittelihan Vitaly Suomessa EM –kisaan.

Palkintojenjako pidettiin vanhassa ja upeassa huvilassa noin 20 kilometrin päässä Ternistä. Koska kaksi Limited –joukkueen jäsentä oli shoot offissa, ennakoimme jo joukkuemitaliakin ja asuiksi valittiin maajoukkuepaita.

Italia oli palkintojenjaossa aika suvereeni, vieden leijonanosan mitaleista. Iso-Britannia oli yllättävän vaisu suuresta joukkueesta huolimatta keräten mitaleja vain pumpussa ja naisten osalta.

Limitedin palkintojenjako alkoi hyvin. Kolmas sija: Petri Runtti. Toinen sija: Raine Peltokoski. Voiton vei shoot offin kakkonen Roberto Vessoli. Kun vielä joukkuemitaleita jaettaessa saatiin hopeamitalit Suomeen, niin kaikilla oli tunnelma korkealla.

Kuva: Limited –joukkue kilpailun jälkeen: Aro, Kärkkäinen, Peltokoski, Runtti.

Asetekniikkaa, sääntöjä ja muita huomioita

Pitäisin uutta luokkajakoa onnistuneena. Open on edelleen teknologinen ”formula 1”, jossa turvallisuuden ja sääntöjen puit-teissa saa käyttää omaa osaamistaan aseen parantamisessa. Limited on myös onnistunut luokka, aseita saa kaupan hyllystä ja ampujan taidot korostuvat. Modified on kahden edellisen välissä ja pumpputoimisten haulikoiden käyttäjille on oma luokkansa.

Hyvä innovaatio oli ns. ”lipun” käyttöönotto, joka saatiin ilmoittautuessa. Kyseessä on patruunapesään laitettava muovinen tanko, jossa on lippuosa aseen ulkopuolella. Siten on aina helppo nähdä, onko ase tyhjä ja turvallinen. Kannattaa huomioida, että vuodesta 2004 alkaen ko. lipun käyttö tulee IPSC:n arvokilpailuissa pakolliseksi.

Kuva: kirjoittaja viimeisen stagen jälkeen, ”lippu” näkyy keltaisena aseen lukon sivulla.

Open –luokassa käytiinkin ainoa todellinen sääntöihin liittyvä episodi kilpailussa. Ensimmäisenä päivänä Italian Open –teami alkoi pitkän aseman jälkeen vaihtaa Safety arealla lyhyempiä makasiineja aseisiinsa lyhyttä asemaa varten (pitkät makasiinit nimesimme syystäkin ”heinäseipäiksi”…). Onneksi RO huomasi tämän ja ilmoitti ratamestari Nitschkelle. Tuloksena puolen tunnin neuvottelu tulkin välityksellä ja tiukka ohje: jos yritätte vielä tällaista, koko joukkue hylätään kilpailusta. Aseidenhan tulee olla koko kilpailun ajan samassa kokoonpanossa. No, toisena kilpailupäivänä satuin juttelemaan ratamestarin kanssa, kun radiosta kuuluu ”no nyt ne on vaihtamassa optiikkaa toiseen…”. Taas ratamestari viime tipassa ohjeita antamaan. Nämä episodit aiheuttivat mielestäni huhut, joiden mukaan Italia ei pelaa reilusti ja mm. ennakkoharjoittelusta alkoivat arvailut liikkua. Tästä ei tosin ole mitään todisteita, ratamestarin tullessa paikalle penkat olivat puhtaat ja mm. alue kolme oli vielä pahasti kesken stagerakenteiden osalta. Myös itse en huomannut mitään ennakkoharjoitteluun viittaavaa auttaessani eskil-pailussa.

Näkyvä seuraus ensimmäisen päivän makasiinivaihtoepisodista oli, että kaikkien kilpailijoiden aseisiin kiinnitettiin stageilla suoritetussa uusintatarkastuksessa tarrateippi makasiiniputkeen osoittamaan alkuperäistä kokoonpanoa. Limited –luokassa ainoa sääntöihin liittyvä asia oli, että jotkut ampujat olivat huomanneet makasiinin tarkastuksen tapahtuvan magnum –mittaisilla patruunoilla ja eräät olivat ladanneet itselleen lyhyitä patruunoita saadakseen tästä etua. Sääntöjen henki on kuitenkin, että Limitedissä makasiiniin laitetaan maksimi seitsemän patruunaa. Tästä syystä kirjuri ilmoitti aloittavan ampujan aseluokan RO:lle, joka sitten laski, kuinka monta patruunaa makasiiniin laitettiin.

Suomi pelasi perinteisesti reilua peliä ja yo. sääntöepisodit eivät kilpailuamme haitanneet. Itse asiassa Suomen joukkuetta kehuttiin Limitedin ”moraaliseksi voittajaksi”. Täysin uusissa olosuhteissa hyvää ammuntaa ja vielä siten, että kaikki näkivät, että meillä oli hauskaa. Joukkue toimi myös hyvässä yhteistyössä ratatuomareiden kanssa auttaen heitä, jos auttamista oli.

Yleiskokous päätti seuraavien haulikon EM –kisojen pitopaikaksi Kreikan vuonna 2006. Suomen leirissä syntyi viimeistään palkintojenjaossa sanaton sopimus; parhaat miehet paikalle vuonna 2006 ja tyhjennetään pöytä…

Aseissa Benelli oli selkeä ykkösmerkki puoliautomaateissa, saahan Benellien aikaisempiin vuosimalleihin yhden patruunan syöttösillalle. Muita yleisiä olivat Beretta, Fabarm ja Remington. Pumppuhaulikoissa hajontaa oli enemmän, nähtävissä oli mm. Mosbergin eri malleja.

Suomalaisten sijoitukset:

Limited semi-auto:
2. Raine Peltokoski
3. Petri Runtti
27. Petteri Aro
59. Timo Kärkkäinen

Open semi-auto:
10. Antti Huovila
26. Marko Tenhunen

Teksti ja kuvat